Leipäläpi

Thaimaalaista tulista herkkuaa rapulanälkään bulevardilla Villa Thaissa.

Edellisellä kerralla tuli tolkuttomassa kankkusessa uhottua täällä tarjoilijalle, että pistä kuule mausteita niinku paikalliset. No pistiväthän ne ja ekalla lusikallisella tuli hiki otsaan. Parin lusikallisen jälkeen pysähtyi sydän ja puolessa välissä paloi tukka päästä. Krapula lähti selviämisvaiston pumpatessa kehon täyteen ties mitä kemikaaleja. Tilalle tuli kyllä jotain melkein yhtä pahaa, eli chiliähky. Varmaan oli hauskaa henkilökunnalla.

Nyt en uhonnut. Tilasin katkarapuja kookosmaito-ananas-curryssä ja kaverille ankkaa samoin kookos-currykastikkeessa. Alle talon kääryle-satay-lajitelma. Ruokajuomat menivät morgen-efterin syystä ihan softislinjalla.

Eturuokana tuli siis pari pientä kasviskevätkäärylettä ja vartaissa pari katkaa ja häränsuikaletta, sekä kaksi kastiketta. Lempeä chilikastike nautti olostaan kevätkääryleiden kanssa ja satay-kastike puolusti paikkaansa siinä vieressä. Talon satay oli totuttua liemisempää ja melko rankasti kalakastikkeella maustettua. Oikein hyvää, vaikka hieman erilaista odotin. Lihavartaat (aika mahtipontinen nimi, kun ottaa huomioon että vartaita oli kaksi ja kummassakin yksi pieni suikale likaa) olivat herkullisesti sitruunaruoholla maustettuja, mutta valitettavasti hieman mauttomia lihaltaan.

Pääruokana tuli siis katkatkatkatrapuja liemessään, riisi valmiina lautasella. Rapusaalis oli hieman heikko, mutta rehuja oli sopivasti. Liemi oli suolaista (jos nyt jotain pahaa pitää keksiä), mutta herkullista - ei kovin merellinen makukokemus, mutta ehkä hyvä niin. Toisella puolella nautittu ankka oli loistava suoritus. Ankka maistui itseltään, todella hyvin täydennettynä sopivan mausteisella kastikkeella. Kastikkeessa olleet epäilyttävän näköiset yllätyshedelmät toivat sopivasti raikkautta, kunhan niitä uskaltautui puraisemaan. Olisivatko olleet kumkvatteja. Tai apincaroita, tai ehkä humuhumunukunukuapua'aita. Ei kai, ne on kaloja, paranee uskoa.

Ei paljon olisi voinut krapulaansa paremmin hoitaa, kuin herkullisella thai-sapuskalla. Ihan älyhalpaa ei ollut, tämä lysti muistaakseni 45e, mutta täysin hintansa väärti herkkutuokio. Erityskiitos hupaisalle tarjoilijalle - kerrankin palvelualttiutta ja pirteyttä perinteisen kurtistelun sijaan...

Tuomio: Noinkohan kehtaan tuomiota langettaa, olin täyttä ymmärrystä vailla ruokaillessa. Mutta todella hyvää oli. Toimii.

Noniin. Asia, johon olen törmännyt useasti ravintoloissa ja joskus pitopalveluiden tuotoksissa on nuo äärimmäisen herkulliset grillatunoloiset kasvikset. Yleensä kesäkurmitsa-paprika-munakoiso-linjalta. Jos jonkinmoista variaatiota valmistuksesta olen kokeillut, ja mikään ei sopinut makunystyröille. Sitten keksin tällaisen.

Todella hyvät lisukkeeksi tai noutopöytään. Todella suurten määrien valmistus vielä arvoitus, ehkä pari pellillistä päällekkäin tms?

Herkkukasvikset (parille syöpölle)

1 kesäkurpitsa
1 paprika
askillinen kirsikkatomaatteja
0,5-1 tl suolaa
mustapippuria
paljon oliiviöljyä (ehkä desi)

Kaikki kasvikset pesulle ennen ruokailua. Kesäkurmitsa kahteen pätkään ja noin 5 siivuksi kumpikin ja uunipellille ihan vieri viereen makaamaan. Paprikasta kanta ja sisäsiemenet pois ja suuriksi lohkoiksi, 6-8 lohkoa, kesäkurpitsaviipaleiden päälle pellille. Kirsikkatomaatit puoliksi ja edellisten päälle pellille. Pari rouhasua pippurimyllystä ja suolat ripotellen päälle. Sitten oliiviöljy. Sitä löysällä ranteella suoraan pullosta niin että about kaikki vihannekset saavat osansa. Jos on hirveä rööri pullon päässä, niin sormella voi vähän toppuutella. Öljyä tulee melkein pelottavan paljon...

Koko komeus uuniin, noin 183,7 asteeseen ja 30-45 minuuttia! Huom, nämä eivät tule valmiiksi nopeasti. Jos uuni on ollut hiukan miedolla, kasvikset tulevat kypsiksi mutta niille ei tule kivaa väriä. Silloin voi heittää hetkeksi grillivastuksen päälle ja kiertoilman, jos löytyy ja uuni 250 asteeseen. Varsinkin kiertoilman kanssa on sitten vahdittava koko ajan vierestä ettei pala. Kasvikset uunista ja kannattaa nostella pois rasvalammikosta johonkin kunnon tarjoiluastiaan ;)

Mielipiteitä:

Pitkän kypsymisajan tuloksena kasviksista tulee makeita ja äärimmäisen herkullisia! Harvoin sitä itseään on samalla lailla taputellut selkäänsä kuin ensimäisten kasvisten tultua uunista.

Tuomio: Jos tämä ei toimi niin ei sitten mikään. Helppoa, hyvää ja vaarallista.

Sikaa rullana. Tästä piti tulla alunperin sellainen lehmärulla-ateria (joissa sisällä rehuja ja sikaa pekonina), mutta lähikaupassa ei ollutkaan hyvää lehmää, niin päätin tehdä toisin päin.

Sikarullat

1 sian sisäfilee, noin 600g
200g savuhärkäleikkeleitä
muutama reilu kourallinen pinaattia
8-12 oikein kypsiä tomaattia
1 dl oliiviöljyä

Ensin tomaattisoosi tulemaan. Poistetaan tompskuista karat ja kuoritaan ne. Kuoriminen siis niin, että reilusti kiehuvassa vedessä uitetaan noin 5 sekuntia (tai pidempään, jos on raakoja) kunnes nahka halkeaa. Sen jälkeen kuori irtoaa ihan sormin vetämällä. Tomaatit puoliksi ja siemenet sisältä pois, muuten ei soosi toimi. Tomaatit ja oliiviöljy kattilaan ja kiehumaan. Soosia voi välillä törkkiä puuhaarukalla tai jos on kiire niin sauvasekoittimella. Tuloksena tulee sakea kastike. Mitä kypsempiä tomaatteja, sen nopeammin soosiintuu ja sitä maukkaampaa. Saavat olla ylikypsiä.

Sitten sianfileestä noin sentin siivuja, poikkisyin tietysti. Laita siivut yksi kerrallaan elmukelmun väliin ja nuiji ohkaisiksi. Lopuksi pari iskua lihanuijan karhealla päällä. Kiehuta vettä isossa kattilassa ja ryöppää pinaatinlehdet. Kaikkia lehtiä ei kannata hukuttaa yhtä aikaa, vaan kourallinen kerrallaan. Noin 20 sekuntia per satsi. Leikkaa pinaatinlehdistä paksuin lehden kantaosa pois.

Tee rullat laittamalla kunkin siivun sisään hieman savuhärkäleikkelettä (siivutettuna) ja pinaattia. Enemmän pinaattia kuin leikkelettä. Sitten rullaten kiinni. Jos on kovin pieniä siivuja tai eivät pysy helposti kiinni, niin rullat kannattaa sulkea hammastikuilla.

Sitten paistinpannu melko kuumalle, hiukka oliiviöljyä (tai voita pikkuisen ronskimman maun saamiseksi) ja rullat pannuun. Kannattaa olla oikein iso pannu, mielellään teflonia. Paistele jokunen minuutti käännellen (ruoanlaittoon tarkoitetut jättimäiset pinsetit on aina näppärät tässä ja muutenkin). Kun rullat ovat pinnalta kypsiä mutta sivusta katsoen sisällä on hiukan raakaa, lorauta tomaattikastike sekaan. Laske snadisti lämpöä ja kutsu vieraat salaatille. Noin 10 minuutin päästä on valmista.

Raadissa sisko perheineen. Pitivät kovasti, yhtään rullaa ei jäänyt. Kaverina oli herkkukasvikset, loistava (ja sydämenpysäyttävä) yhdistelmä.

Tuomio: Toimii vallan mainiosti

Milano siis tuli kommenttina ruokaseuralta, itse en ole siellä käynyt.

Lihapullakastiketta pastanpäällä - muutamaan otteeseen olen sitä jossain saanut ja aina on ollut hyvää. Päätin kokeilla itse. Samalla ajattelin kokeilla kastikkeen tekoa juuressosepohjalta. Arveluttavaa...

Lihabullat

400g lehmän lihaa jauhettuna
2 salottisipulia
1/2 dl korppujauhoja
1 muna
1,5 tl muskottia
liraus (ehkä 2 tl) kasvisfondia kaupan pullosta
hiukka kermaa - esim 1/3 dl vispikermaa
reilusti pippuria rouhittuna
1 tl suolaa
hippu sokeria
1/3 ruukkua persiljaa silputtuna

Helposti: Kaikki sekoittaen.
Vaikeasti: Ruskista kevyesti pieneksi silputut shalotit pannulla. Sitten kaikki sekoittaen.

Soosi

pari pientä palaa naurista
vähän palsternakkaa
porkkana tai kaksi
5 tomaattia
2 pientä purkkia tomaattipyrettä
8 cm purjoa
3 valkosipulin kynttä
1/5l lihalientä

Ryöppää juurekset. Sellainen 4 minuuttia on ehkä hyvä. Leikkaa tomaateista karat poijes ja kuori ne. Tomaatit kuoritaan seuraavasti: kiehauta vesi oikein kuumaksi, heitä tomaatit sinne. Noin 5 - 15 sekunnin jälkeen alkaa kuori halkeilla yhdestä tai kahdesta kohtaa. Ota tomaatit pois vedestä ja kuori lähtee helposti sormin vetämällä. Sitten leikkaa tomaatit puoliksi ja heittele sisukset (siemenet ja liemi) pois. Lopuksi tomaatit pieniksi palasiksi.

Leikkaa ryöpätyt juurekset pikku palasiksi ja paistele niitä oliiviöljyssä pari minuuttia. Sitten sekaan tomaatit ja pienityt valkosipulin kynnet ja purjo. Keitä pari minuuttia ja soseuta sauvasekoittimella. Sitten sekaan lihaliemi ja anna porista hiljaisella lämmöllä.

Paista kötbullarna pannulla voissa ja heittele kastikkeen sekaan. Suraavaksi pastat kiehauttaen, lautaselle asettelu ja päälle raasteena juustoa (tykätköön kuka haluaa italiaanojen ihmejuustoista, sinileimaemmentali on parasta pastan päällä). Sitten vain ääntä kohti.

Tuomio: Toimii todellakin. Helppoa ja helppoa.

Kostaa paneella. Näitä varmaan aika lailla lisää, kunhan ehtii...

Peruspasta

heitetään arviolta 1 muna per 90g jauhoja (2dl) per suurinälkäinen syöjä. Tätä suhdetta ehkä korjaillaan, kunhan opitaan lisää. Koko satsi yleiskoneeseen ja silppuriterällä hiukan aikaa. Munat kannatta sörssätä ensin. Tuloksena tulee karkean hiekan oloista purua.

Purusta puserrellaan pöydällä pallero, ja siitä pastamankelilla pikkuhiljaa riehutaan ohutta lättyä ja leikataan halujen mukaan. Jos taikinan tekee yleiskoneella, sitä paranee vedellä mankelin suurimmalla asetuksella taitellen useaan otteeseen, että siitä tulee tasajakoisen näköistä ja samettisen tuntuista ennen ohentamista.

Todella hyvä muunnelma samasta tulee heittämällä taikinan sekaan puolikkaan ruukullisen basilikaa. Silloin kannattaa varsinkin käyttää yleiskonetta.

Painonnosto-operaation päätteeksi tarvittiin lisäravinteita ja urheilujuomaa. Raavaat gangsterit könysivät pahamaineiseen Kettuseen purilaisia kokemaan. Ovat kuulemma parantaneet ameriikanherkkujaan, mutta vieläkään ei irtoa opiskelija-alea, vaikka siinä Portsua vastapäätä syöttölä sijaitseekin.

Ei muuta kuin kannikat sohvankulmalle ja menyy esiin. Suursankarille Ökyomistajan Sikapurilainen (listalta kohdasta Olympia-burgeri, s-kortilla rabattia) ja toiselle kädelliselle hilipurilainen. Chili. Siihen ruokaopas lupasi punapippurihilloa. Epäilyttävää.

Noh, purimaalaiset tulivat pöytään perinteiseen tapaan avattuina ja ranskisten kanssa. Toisen sämpylän päällä oli salaatti, toisen pihvi ja soosit. Näytti hyvältä, mutta jo kaukaa oli selvä että tätä herkkua ei laitetakkaan kasaan ja kääräistä hikipaperiin kuten snagarin jonossa. Tosin snagarin jonossa on olennaista että ainakin toinen käsi on vapaana tappelemiseen, jolloin yksi purilaisen pääominaisuuksia on yhden käden pidettävyys ja kiihtyvyyskestävyys.

Allekirjoittaneen sikapurilaisessa hyökyvä bearnaise oli epäilyttävän valkoista, eikä sinällään maistunut juurikaan maustettua hikisukkaa paremmalta, mutta punapippurihillo paprikalla näytti hyvältä ja oli yllättävän hauskan makuista. Salaatti oli perusvihreää, tuttua joka paikasta. Hikisukkaisuudesta huolimatta soosi sopi pihviin kuin soosi pihviin. Holistisen ominaisuutensa purilainen todisti nopeasti - kokonaisuus oli kettusella suurempi kuin osiensa summa. Kiitos siitä. Kaupungin parhaimman purilaisen titteli alkaa olla kilpailtua kamaa, varsinkin kun Ilveksen talon burgeri on viime vuosina heittelehtinyt laadullisesti laidasta toiseen.

Miehisestä testosteronin roiskeesta johtuen en päässyt testaamaan hilipurilaista, mutta eläimellisistä äänteistä päätellen myös se maistui.

Ruokajuomana makunystyröitä helli talon omasta hanasta tullut hyvin kypsynyt Iso Kolmonen. Sopii sekä purilaisen seuraksi että salireissun perään, joten valintaa ei voinut moittia.

Jouduin myöhemmin tuskissani myöntämään, että en ehkä tekisi parempaa.

Cross-kitchenin juhlaa... Tuli sitten luvattua avokille jotain hyvää kanasta. Ideana oli heittää kanan rintafileitä camembertilla täytettynä makean/kirpeän salaattipedin päälle ja reunalle Satay-kastike ja riisiä. Pienen painostuksen jälkeen suostuin tekemään myös toisen kastikkeen riisin kaveriksi.

Salaattipetiin halusin rucolaa, korianteria ja hunajassa paistettua lanttua. Rucolaa ei ollut kaupassa ja lantuista tuli pahoja, joten loppujen lopuksi lautaselle päätyi jäävuorisalaattia, korianteria ja ananasta. Ei huonompi vaihtoehto, jossei ehkä yhtä hienostunut.

Satsista syöttää ehkä 2,7-3,5 henkeä

Ainekset:
3 kanan filepihviä (olivat valkosipulimarinadissa)
1 pieni Camembert-juusto tai -lohko, Le Rustique oli hyvää
1 ruukku jäävuorisalaattia
1 ruukku korianteria. Tuoretta! Ei mitään maustepussikakkaa
1 purkki ananasrenkaita
3 dl jasmiiniriisiä
8 shalottisipulia
5 valkosipulin kynttä
vähän, ehkä noin 0,83 dl kanalientä
0,5 purkki Creme Fraichea (oisko 1 dl tms?)

Uuni lämpiämään 200 asteeseen

Satay-soosi on hyvä tehdä jo aikaisemmin ja laittaa kelmulla päällystettyyn kuppiin tai kannelliseen purkkiin jääkaappiin. Esim edellinen päivä on hyvä vaihtoehto. Siihen ohje tästä.

Ensin paistinpannu lämpiämään levylle, sitten voitele keskikokoinen metallivuoka öljyllä ja heittele sinne kuoritut sipulit - shalotit kokonaisina ja valkosipulin kynnet puolitettuina. Paista oikein kuumalla pannulla kanafileitä sen verran, että ne ovat pinnasta noin 0,5 cm kypsiä, sisältä punaisia. Kypsyyden mittaamiseen voi käyttää vaikka endomorfoskooppia tai jotain muuta.

Ota kanafileet leikkuulaudalle ja leikkaa niitä halki vaikeimpaan suuntaan. Ei kokonaan kahteen osaan, vaan jätä 2 senttiä leikkaamatta. Homma helpottuu, kun painat hvilettä kämmenellä ja käytät leikkaamiseen kapeaa, pitkää (ja terävää) veistä. Jos käteen alkaa sattua, on veitsi mennyt ohi. Työntele fileiden sisään camemberttiä noin 6mm vahvuudelta ja laita fileet vuokaan. Fileitä voi vähän sulkea muutamalla hammastikulla, ettei juusto ihan pääsen lillumaan pois paistaessa. Sitten vuokaan vähän kanalientä, kansi päälle ja uuniin. Kanalientä sen verran, että pohja peittyy, muttei niin että liemi nousee juustoon saakka - ei ne kanat kuitenkaan enää opi kellumaan. Uunissa semmonen 20 minsaa, sitten kansi pois ja grillivastus päälle (tai nosto uunin yläosaan), noin 250 astetta semmonen 5 minsaa, että kanoihin tulee nätti väri päälle.

Kun kanat on saatu uuniin, on aika laittaa riisit kiehumaan. Thaimaalainen riisi, ohjeet linkistä Thaimaalainen riisi.

Tässä välissä nyt viimeistään pitäisi painia satay valmiiksi, mikäli sitä ei ole ehtinyt / jaksanut / viitsinyt aiemmin.

Tuossa kun kanat ovat saaneet sen 20 minuuttia miettiä uutta olemustaan ja on aika laittaa lisää vauhtia uuniin, ota kulhon pohjalta liemi pois. Kaada liemi pieneen kattilaan ja nosta mukaan shalotti tai kaksi. Sitten vuoka takaisi uuniin, nyt siis paljon kuumempaan. Kauho puolikas purkillinen Creme Fraichea kattilaan sekaan ja mausta ehkä teelusikallisella curryä. Sekoita huolellisesti & kiehauta. Älä välitä shalotista, anna sen lillua liemessä. Kun kastike on kiehunut, nosta pois liedeltä mutta pidä lämpöisenä. Vaikka toisella liedellä ykkösellä.

Sitten vaan lautaselle pedataan salaattipeti siten, että läskitään alimmaiseksi salaatinlehdet about kokonaisina, sitten korianteria revittynä ja päälle anansrenkaasta leikattuja neljänneksiä tms. Ja jos ei vielä tullut selväksi, niin mikään purkkikorianteri ei tosiaankaan käy. Salaatin päälle kanapalanen (ilman hammastikkuja). Lautasen toiseen kulmaan riisi ja siihen päälle kana/creme-kastike. Satay kanafileen viereen tai päälle.

Mielipiteitä:
Aivan loistavaa! Hyvin imeytynyt riisi toimii pehmeän kastikkeen kanssa jo vaikka yksinään. Herkullinen creme-jatkettu kanaliemi yllätti niin keittäjän kuin maistajankin omintakeisuudellaan ja maullaan. Mutta se ei jäänyt ainoaksi ylläriksi. Tuore (kypsentämätön) korianteri kanan ja ananaksen kanssa toi raikkautta ja thaimaan tuulahduksia enemmän kuin korianteri perinteisesti sooseissa kiehuneena. Kanan sisällä camembert oli yllättävä, ehkä hieman vieras maku tässä ympäristössä, muttei ollenkaan huono. Heti kun samaan haarukkaan sai mahdutettua kanaa, salaattia ja satay-kastiketta, ja satsin sai vielä suupielien välistä sotkematta sisään, tiesi että ähky tulee - ei voi aikanakaan kesken jättään.

Tuomio: Toimii. Todellakin.

Satay-kastike kanalle tai muulle vastavalle elukalle. Menee myös semmoisenaan esmes salaatin päällä tai lusikalla purkista.

Ainekset:
1 sipuli
2-2,5 dl suolapähkinöitä
1,5 rkl japanilaista soijakastiketta (shooyu) taikka bout 1 rkl kikkomania
1 rkl sokeria
2cm x 2cm x 2cm kuutio inkivääriä
1 tl sambal oelekkiä. Voi korvata tuoreella chilillä, ehkä yks palko
1,5 - 2 dl kookosmaitoa / -kermaa
2 valkosipulin kynttä

Helppo valmistaa. Heittelet vaan kaikki rehut tehosekoittimeen ja silppurilla mujuksi. Sitten lirutat kookoksen sekaan niin että tuloksena on mössöä, jota voi helposti lusikoida. Ei mitään juoksevaa lillua, vaan sellaista puuromaista kamaa. Lopuksi mausteet sekaan ja koko homma jääkaappiin miettimään. Maun tasaantumisessa menee semmoinen tunti-pari. Kannattaa vähän maistella soijaa ja sambal oelekkia lisäillessä - molemmissa on merkeissä hirveästi ytyeroja ja suolaisuuseroja, joten annetut määrät on ohjeellisia. Kastikkeen pitäisi olla nautinnollisen tulista - ei mitään sytytysnestettä. Sambalamban voi korvata chilillä, mutta tuosta tulee parempi maku. Chilipulveri saattaa toimia, mutta siitä tulee lähinnä tulisuutta, ei chilin hyvää makua...

Tehosekoittimessa sössö jää helposti rakeiseksi, sauvasekoittimella tulee tasajakoisempaa pilttiä. Toisaalta sipulit + sauva = kitkerä maku, joten ei välttämättä suositeltava. Miten vaan.

Riisi. Ei mikään ihan helppo aihe, kun siihen yhtään syventyy. Yksi jos toinen suomalainen tuntee riisin peruslajikkeet: Puuroriisi, Uncle Bens, Basmati (vai jasmiini?), Semitäsaakiinalaisessa, ja se kouluista tuttu vaaleilta muurahaisilta näyttävä (ja maistuva) riisi, jossa jyvät tuntuvat hylkivän toisiaan.

Totuushan on se, että on riisejä ja sitten on riisejä, ja sitten on riisin keittäjiä. Niin ja riisikeittimiä. Meilläkin saa jo lähikaupoista n. 6 eri riisilaatua ja ulkomaanruokakaupoista vaikka mitä muuta. Riisin keittotavoilla on myös äärimmäisen suuri merkitys lopputulokseen. Kunhan opin aiheesta lisää, kirjoittelen sitä tänne.

Seuraavassa siis Thaimaalaisen riisin keitto. Sopii Thaimaalaisen ruoan kanssa (oho), mutta itse olen niin ihastunut siihen, että menee monesti muunkin ruoan reunalla.

Tässä yhden hengen reilu riisisatsi, tupla-annoksesta riittää jo kolmelle. Ei millekään painonnostajalle, vaan normaalinälkäiselle.

Ainekset:
1,5 dl Jasmiiniriisiä
3 dl vettä

Homma lähtee käyntiin riisin pesulla. Riisistä huuhdellaan irtonainen tärkkelys pois pinnasta. Tapahtuu seuraavasti: Töräytä riisit isoon kulhoon ja laske täyteen kylmää vettä. Huljuttele riisejä vähän kauhalla tai räpylällä ja kaada vesi suurinpiirtein pois. Toista kunnes vesi ei enää samene huljutellessa. About 7 kertaa on passeli, varsinkin jos kärsivällisyys loppuu. Hommaa helpottaa esim se, että liottaa riisejä toisella huuhtelukerralla vaikka 10 minuuttia kylmässä vedessä. Lopuksi vedet suurinpiirtein pois.

Vesi kiehumaan kattilaan, parhaiten toimii jos on paksupohjainen teräskattila ja normaali levy - ei kannata käyttää hellan pikalevyjä. Kun vesi kiehuu, heitä riisit sekaan ja sekoita pari kertaa niin että irrotat riisit pohjasta. Kun pintaan ilmestyy ekat kuplat, käännä levy ykköselle ja kansi päälle. Huom! Kannen on oltava niin tiivis, ettei höyryä pääse ulos juuri nimeksikään. Elikkä jos ei ole painekattilaa tms käytössä, niin laita puuvillaliina kattilan päälle (tarvittaessa kaksinkerroin) ja paina kansi kiinni niin että liina jää väliin tiivisteeksi. Jos kannen painamisessa tarvii käyttää voimaa, on se todennäköisesti tiivis. Mikäli tämä nyt ei tullut vielä selväksi, niin normaalisti kattilan kannet eivät ole riittävän tiiviitä.

Sitten anna kattilan olla ihan häiritsemättä semmoisen 20 minuuttia. Älä sekoita! Älä avaa kantta! Älä ravista! Älä edes katso häiritsevästi kohti. Jos teet hellalla samalla soosia, niin varovasti ja pyydä kattilalta lupa. Riisi ei pala pohjaan, mikäli kansi on tiivis ja mikäli olet laittanut levyn ihan pienelle. Eikä muuten kannata siirtää viereiselle levylle, joka on valmiiksi ykkösellä, koska silloin riisi jäähtyy liian nopeasti.

20 minuutin jälkeen siirrä riisikattila kylmälle alustalle ja anna rauhoittua n. 5 minuuttia ennenkuin avaat kannen. Jos avaat kannen heti, jää riisi helposti vetiseksi.

Niin, ja ei sitten suolaa sinne sekaan, tulee ummehtuneen makuista tällä keittomenetelmällä. Hyvästä riisistä tulee herkullista ilman suolaa ja sen voi kompensoida esim tekemällä hieman suolaisempaa kastiketta tai lisäämällä purkista suoraan lautaselle...

Tietysti riisistä tulee sitä parempaa, mitä parempaa se alunperinkin oli. Ja tuoretta. Parasta saa etnisistä ruokakaupoista, kun pyytää tuoretta jasmiiniriisiä. Mutta uclebenistä ja rainbowsta tulee myös oikein hyvää tällä tekniikalla.

Aloitetaan rennosti. Lihapata.

Jääkaappiin oli jäänyt noin 400 grammaa brasilialaista sisäfilettä, josta oli jo tehty uunissa valkosipulipaisti ja muutama herkullinen pihvi pari päivää aikaisemmin. Jotain helposti valmistuvaa piti saada aikaiseksi, ennenkuin liha menee huonoksi. Varmasti muuukin liha käy kuin lehmän sisempi file, mutta nautaosastolla kannattaa pysyä. Ja kuten aina - kyllä se kalliimpi liha vaan maistuu paremmalta. Yrttejä oli myös jäänyt tähteeksi, pitänee joskus kokeilla eri yhdistelmillä.

Ainekset:
n. 400g lehmää
paketti pekonia
nyrkin kokoinen pala naurista
toinen samanlainen selleriä (ei siis sitä sellerin vartta)
yksi palsternakan pötkö
3 - 4 porkkanaa
5 shalottisipulia
8 perunaa
4 pientä punasipulia
6 valkosipulin kynttä
1/2 ruukku persiljaa
1/3 ruukku timjamia
1/3 ruukku lipstikkaa
1 lihaliemikuutio
pari laakerinlehteä

Uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Keitä 4dl vettä ja liuota liemikuutio siihen. Veden voi keittää vaikka vedenkeittimessä, niin ei tarvitse kattilaa liata. Laita nauta 2 sentin kuutioiksi ja kieräytä nopeasti oikein kuumalla pannulla öljyssä niin, että pinta saa ruskeanharmaan värin. Voi jäädä vähän punaiseksikin paikoitellen, mutta älä paista kypsäksi. Laita paistaessa lihoihin suolaa ja pippuria. Juurekset about saman kokoisiksi palasiksi, sellerin voi laittaa pienemmäksi. Shalotit kannattaa vain kuoria tai korkeintaan puoliksi, samoin punasipulit. Valkosipulin kynnet kuorittuina ja puolitettuina. Leikkaa pekoni postimerkin kokoisiksi palasiksi - älä paista. Voitele uunivuoka (savinen tai keraaminen on paras, lasivuokakin käy) ja heittele kaikki ainekset pataan ja sekoita. Lopuksi kaada lihaliemi sekaan ja päälle vielä loraus öljyä, ehkä 3 ruokalusikallista. Kansi päälle ja uuniin keskivaiheille.

Pata on ollut nyt uunissa n. tunnin verran ja ajattelin mennä katsomaan, mitä sille kuuluu.

---

1,5-2 tuntia tuntui olevan sopiva aika padan valmistumiseen.

Mielipiteitä

Kokonaisuudessaan oikein hyvää - liemi oli herkullista, saanut mukavasti makua pekonista ja yrteistä. Juurekset olivat pehmeitä ja mielestäni kuuluvat maultaan erottamattomana osana suomalaiseen lihapataan. Muutama punasipuli oli jäänyt harmikseni kokonaisena pataan - sipulit olivat pinnalta hieman sitkeitä eikä sisus ollut saanut juurikaan makua. Shalotit toimivat hyvin kokonaisena, mutta punasipulit tulee kyllä pilkkoa. Liha oli mureaa, joskaan ei tarpeeksi mehukasta makuuni. Toisaalta liha oli jo seisseen näköistä, joten en yhtään ihmettele. Hieman rasvaisempi liha saattaisi jäädä paremman makuiseksi. Pitää kokeilla ensi kerralla. Niin, ja muutama kokonaiseksi jättämäni valkosipulin kynsi hautuivat lähes taivaallisen makuisiksi. Niitä enemmän, ja kokonaisina...

Tuomio: Toimii.