15.9.04
Ravintola: J.F. Kettusen burilaiset
Painonnosto-operaation päätteeksi tarvittiin lisäravinteita ja urheilujuomaa. Raavaat gangsterit könysivät pahamaineiseen Kettuseen purilaisia kokemaan. Ovat kuulemma parantaneet ameriikanherkkujaan, mutta vieläkään ei irtoa opiskelija-alea, vaikka siinä Portsua vastapäätä syöttölä sijaitseekin.
Ei muuta kuin kannikat sohvankulmalle ja menyy esiin. Suursankarille Ökyomistajan Sikapurilainen (listalta kohdasta Olympia-burgeri, s-kortilla rabattia) ja toiselle kädelliselle hilipurilainen. Chili. Siihen ruokaopas lupasi punapippurihilloa. Epäilyttävää.
Noh, purimaalaiset tulivat pöytään perinteiseen tapaan avattuina ja ranskisten kanssa. Toisen sämpylän päällä oli salaatti, toisen pihvi ja soosit. Näytti hyvältä, mutta jo kaukaa oli selvä että tätä herkkua ei laitetakkaan kasaan ja kääräistä hikipaperiin kuten snagarin jonossa. Tosin snagarin jonossa on olennaista että ainakin toinen käsi on vapaana tappelemiseen, jolloin yksi purilaisen pääominaisuuksia on yhden käden pidettävyys ja kiihtyvyyskestävyys.
Allekirjoittaneen sikapurilaisessa hyökyvä bearnaise oli epäilyttävän valkoista, eikä sinällään maistunut juurikaan maustettua hikisukkaa paremmalta, mutta punapippurihillo paprikalla näytti hyvältä ja oli yllättävän hauskan makuista. Salaatti oli perusvihreää, tuttua joka paikasta. Hikisukkaisuudesta huolimatta soosi sopi pihviin kuin soosi pihviin. Holistisen ominaisuutensa purilainen todisti nopeasti - kokonaisuus oli kettusella suurempi kuin osiensa summa. Kiitos siitä. Kaupungin parhaimman purilaisen titteli alkaa olla kilpailtua kamaa, varsinkin kun Ilveksen talon burgeri on viime vuosina heittelehtinyt laadullisesti laidasta toiseen.
Miehisestä testosteronin roiskeesta johtuen en päässyt testaamaan hilipurilaista, mutta eläimellisistä äänteistä päätellen myös se maistui.
Ruokajuomana makunystyröitä helli talon omasta hanasta tullut hyvin kypsynyt Iso Kolmonen. Sopii sekä purilaisen seuraksi että salireissun perään, joten valintaa ei voinut moittia.
Jouduin myöhemmin tuskissani myöntämään, että en ehkä tekisi parempaa.
Ei muuta kuin kannikat sohvankulmalle ja menyy esiin. Suursankarille Ökyomistajan Sikapurilainen (listalta kohdasta Olympia-burgeri, s-kortilla rabattia) ja toiselle kädelliselle hilipurilainen. Chili. Siihen ruokaopas lupasi punapippurihilloa. Epäilyttävää.
Noh, purimaalaiset tulivat pöytään perinteiseen tapaan avattuina ja ranskisten kanssa. Toisen sämpylän päällä oli salaatti, toisen pihvi ja soosit. Näytti hyvältä, mutta jo kaukaa oli selvä että tätä herkkua ei laitetakkaan kasaan ja kääräistä hikipaperiin kuten snagarin jonossa. Tosin snagarin jonossa on olennaista että ainakin toinen käsi on vapaana tappelemiseen, jolloin yksi purilaisen pääominaisuuksia on yhden käden pidettävyys ja kiihtyvyyskestävyys.
Allekirjoittaneen sikapurilaisessa hyökyvä bearnaise oli epäilyttävän valkoista, eikä sinällään maistunut juurikaan maustettua hikisukkaa paremmalta, mutta punapippurihillo paprikalla näytti hyvältä ja oli yllättävän hauskan makuista. Salaatti oli perusvihreää, tuttua joka paikasta. Hikisukkaisuudesta huolimatta soosi sopi pihviin kuin soosi pihviin. Holistisen ominaisuutensa purilainen todisti nopeasti - kokonaisuus oli kettusella suurempi kuin osiensa summa. Kiitos siitä. Kaupungin parhaimman purilaisen titteli alkaa olla kilpailtua kamaa, varsinkin kun Ilveksen talon burgeri on viime vuosina heittelehtinyt laadullisesti laidasta toiseen.
Miehisestä testosteronin roiskeesta johtuen en päässyt testaamaan hilipurilaista, mutta eläimellisistä äänteistä päätellen myös se maistui.
Ruokajuomana makunystyröitä helli talon omasta hanasta tullut hyvin kypsynyt Iso Kolmonen. Sopii sekä purilaisen seuraksi että salireissun perään, joten valintaa ei voinut moittia.
Jouduin myöhemmin tuskissani myöntämään, että en ehkä tekisi parempaa.
12.9.04
Thai-Italo-kanafileet salaattipedillä
Cross-kitchenin juhlaa... Tuli sitten luvattua avokille jotain hyvää kanasta. Ideana oli heittää kanan rintafileitä camembertilla täytettynä makean/kirpeän salaattipedin päälle ja reunalle Satay-kastike ja riisiä. Pienen painostuksen jälkeen suostuin tekemään myös toisen kastikkeen riisin kaveriksi.
Salaattipetiin halusin rucolaa, korianteria ja hunajassa paistettua lanttua. Rucolaa ei ollut kaupassa ja lantuista tuli pahoja, joten loppujen lopuksi lautaselle päätyi jäävuorisalaattia, korianteria ja ananasta. Ei huonompi vaihtoehto, jossei ehkä yhtä hienostunut.
Satsista syöttää ehkä 2,7-3,5 henkeä
Ainekset:
3 kanan filepihviä (olivat valkosipulimarinadissa)
1 pieni Camembert-juusto tai -lohko, Le Rustique oli hyvää
1 ruukku jäävuorisalaattia
1 ruukku korianteria. Tuoretta! Ei mitään maustepussikakkaa
1 purkki ananasrenkaita
3 dl jasmiiniriisiä
8 shalottisipulia
5 valkosipulin kynttä
vähän, ehkä noin 0,83 dl kanalientä
0,5 purkki Creme Fraichea (oisko 1 dl tms?)
Uuni lämpiämään 200 asteeseen
Satay-soosi on hyvä tehdä jo aikaisemmin ja laittaa kelmulla päällystettyyn kuppiin tai kannelliseen purkkiin jääkaappiin. Esim edellinen päivä on hyvä vaihtoehto. Siihen ohje tästä.
Ensin paistinpannu lämpiämään levylle, sitten voitele keskikokoinen metallivuoka öljyllä ja heittele sinne kuoritut sipulit - shalotit kokonaisina ja valkosipulin kynnet puolitettuina. Paista oikein kuumalla pannulla kanafileitä sen verran, että ne ovat pinnasta noin 0,5 cm kypsiä, sisältä punaisia. Kypsyyden mittaamiseen voi käyttää vaikka endomorfoskooppia tai jotain muuta.
Ota kanafileet leikkuulaudalle ja leikkaa niitä halki vaikeimpaan suuntaan. Ei kokonaan kahteen osaan, vaan jätä 2 senttiä leikkaamatta. Homma helpottuu, kun painat hvilettä kämmenellä ja käytät leikkaamiseen kapeaa, pitkää (ja terävää) veistä. Jos käteen alkaa sattua, on veitsi mennyt ohi. Työntele fileiden sisään camemberttiä noin 6mm vahvuudelta ja laita fileet vuokaan. Fileitä voi vähän sulkea muutamalla hammastikulla, ettei juusto ihan pääsen lillumaan pois paistaessa. Sitten vuokaan vähän kanalientä, kansi päälle ja uuniin. Kanalientä sen verran, että pohja peittyy, muttei niin että liemi nousee juustoon saakka - ei ne kanat kuitenkaan enää opi kellumaan. Uunissa semmonen 20 minsaa, sitten kansi pois ja grillivastus päälle (tai nosto uunin yläosaan), noin 250 astetta semmonen 5 minsaa, että kanoihin tulee nätti väri päälle.
Kun kanat on saatu uuniin, on aika laittaa riisit kiehumaan. Thaimaalainen riisi, ohjeet linkistä Thaimaalainen riisi.
Tässä välissä nyt viimeistään pitäisi painia satay valmiiksi, mikäli sitä ei ole ehtinyt / jaksanut / viitsinyt aiemmin.
Tuossa kun kanat ovat saaneet sen 20 minuuttia miettiä uutta olemustaan ja on aika laittaa lisää vauhtia uuniin, ota kulhon pohjalta liemi pois. Kaada liemi pieneen kattilaan ja nosta mukaan shalotti tai kaksi. Sitten vuoka takaisi uuniin, nyt siis paljon kuumempaan. Kauho puolikas purkillinen Creme Fraichea kattilaan sekaan ja mausta ehkä teelusikallisella curryä. Sekoita huolellisesti & kiehauta. Älä välitä shalotista, anna sen lillua liemessä. Kun kastike on kiehunut, nosta pois liedeltä mutta pidä lämpöisenä. Vaikka toisella liedellä ykkösellä.
Sitten vaan lautaselle pedataan salaattipeti siten, että läskitään alimmaiseksi salaatinlehdet about kokonaisina, sitten korianteria revittynä ja päälle anansrenkaasta leikattuja neljänneksiä tms. Ja jos ei vielä tullut selväksi, niin mikään purkkikorianteri ei tosiaankaan käy. Salaatin päälle kanapalanen (ilman hammastikkuja). Lautasen toiseen kulmaan riisi ja siihen päälle kana/creme-kastike. Satay kanafileen viereen tai päälle.
Mielipiteitä:
Aivan loistavaa! Hyvin imeytynyt riisi toimii pehmeän kastikkeen kanssa jo vaikka yksinään. Herkullinen creme-jatkettu kanaliemi yllätti niin keittäjän kuin maistajankin omintakeisuudellaan ja maullaan. Mutta se ei jäänyt ainoaksi ylläriksi. Tuore (kypsentämätön) korianteri kanan ja ananaksen kanssa toi raikkautta ja thaimaan tuulahduksia enemmän kuin korianteri perinteisesti sooseissa kiehuneena. Kanan sisällä camembert oli yllättävä, ehkä hieman vieras maku tässä ympäristössä, muttei ollenkaan huono. Heti kun samaan haarukkaan sai mahdutettua kanaa, salaattia ja satay-kastiketta, ja satsin sai vielä suupielien välistä sotkematta sisään, tiesi että ähky tulee - ei voi aikanakaan kesken jättään.
Tuomio: Toimii. Todellakin.
Salaattipetiin halusin rucolaa, korianteria ja hunajassa paistettua lanttua. Rucolaa ei ollut kaupassa ja lantuista tuli pahoja, joten loppujen lopuksi lautaselle päätyi jäävuorisalaattia, korianteria ja ananasta. Ei huonompi vaihtoehto, jossei ehkä yhtä hienostunut.
Satsista syöttää ehkä 2,7-3,5 henkeä
Ainekset:
3 kanan filepihviä (olivat valkosipulimarinadissa)
1 pieni Camembert-juusto tai -lohko, Le Rustique oli hyvää
1 ruukku jäävuorisalaattia
1 ruukku korianteria. Tuoretta! Ei mitään maustepussikakkaa
1 purkki ananasrenkaita
3 dl jasmiiniriisiä
8 shalottisipulia
5 valkosipulin kynttä
vähän, ehkä noin 0,83 dl kanalientä
0,5 purkki Creme Fraichea (oisko 1 dl tms?)
Uuni lämpiämään 200 asteeseen
Satay-soosi on hyvä tehdä jo aikaisemmin ja laittaa kelmulla päällystettyyn kuppiin tai kannelliseen purkkiin jääkaappiin. Esim edellinen päivä on hyvä vaihtoehto. Siihen ohje tästä.
Ensin paistinpannu lämpiämään levylle, sitten voitele keskikokoinen metallivuoka öljyllä ja heittele sinne kuoritut sipulit - shalotit kokonaisina ja valkosipulin kynnet puolitettuina. Paista oikein kuumalla pannulla kanafileitä sen verran, että ne ovat pinnasta noin 0,5 cm kypsiä, sisältä punaisia. Kypsyyden mittaamiseen voi käyttää vaikka endomorfoskooppia tai jotain muuta.
Ota kanafileet leikkuulaudalle ja leikkaa niitä halki vaikeimpaan suuntaan. Ei kokonaan kahteen osaan, vaan jätä 2 senttiä leikkaamatta. Homma helpottuu, kun painat hvilettä kämmenellä ja käytät leikkaamiseen kapeaa, pitkää (ja terävää) veistä. Jos käteen alkaa sattua, on veitsi mennyt ohi. Työntele fileiden sisään camemberttiä noin 6mm vahvuudelta ja laita fileet vuokaan. Fileitä voi vähän sulkea muutamalla hammastikulla, ettei juusto ihan pääsen lillumaan pois paistaessa. Sitten vuokaan vähän kanalientä, kansi päälle ja uuniin. Kanalientä sen verran, että pohja peittyy, muttei niin että liemi nousee juustoon saakka - ei ne kanat kuitenkaan enää opi kellumaan. Uunissa semmonen 20 minsaa, sitten kansi pois ja grillivastus päälle (tai nosto uunin yläosaan), noin 250 astetta semmonen 5 minsaa, että kanoihin tulee nätti väri päälle.
Kun kanat on saatu uuniin, on aika laittaa riisit kiehumaan. Thaimaalainen riisi, ohjeet linkistä Thaimaalainen riisi.
Tässä välissä nyt viimeistään pitäisi painia satay valmiiksi, mikäli sitä ei ole ehtinyt / jaksanut / viitsinyt aiemmin.
Tuossa kun kanat ovat saaneet sen 20 minuuttia miettiä uutta olemustaan ja on aika laittaa lisää vauhtia uuniin, ota kulhon pohjalta liemi pois. Kaada liemi pieneen kattilaan ja nosta mukaan shalotti tai kaksi. Sitten vuoka takaisi uuniin, nyt siis paljon kuumempaan. Kauho puolikas purkillinen Creme Fraichea kattilaan sekaan ja mausta ehkä teelusikallisella curryä. Sekoita huolellisesti & kiehauta. Älä välitä shalotista, anna sen lillua liemessä. Kun kastike on kiehunut, nosta pois liedeltä mutta pidä lämpöisenä. Vaikka toisella liedellä ykkösellä.
Sitten vaan lautaselle pedataan salaattipeti siten, että läskitään alimmaiseksi salaatinlehdet about kokonaisina, sitten korianteria revittynä ja päälle anansrenkaasta leikattuja neljänneksiä tms. Ja jos ei vielä tullut selväksi, niin mikään purkkikorianteri ei tosiaankaan käy. Salaatin päälle kanapalanen (ilman hammastikkuja). Lautasen toiseen kulmaan riisi ja siihen päälle kana/creme-kastike. Satay kanafileen viereen tai päälle.
Mielipiteitä:
Aivan loistavaa! Hyvin imeytynyt riisi toimii pehmeän kastikkeen kanssa jo vaikka yksinään. Herkullinen creme-jatkettu kanaliemi yllätti niin keittäjän kuin maistajankin omintakeisuudellaan ja maullaan. Mutta se ei jäänyt ainoaksi ylläriksi. Tuore (kypsentämätön) korianteri kanan ja ananaksen kanssa toi raikkautta ja thaimaan tuulahduksia enemmän kuin korianteri perinteisesti sooseissa kiehuneena. Kanan sisällä camembert oli yllättävä, ehkä hieman vieras maku tässä ympäristössä, muttei ollenkaan huono. Heti kun samaan haarukkaan sai mahdutettua kanaa, salaattia ja satay-kastiketta, ja satsin sai vielä suupielien välistä sotkematta sisään, tiesi että ähky tulee - ei voi aikanakaan kesken jättään.
Tuomio: Toimii. Todellakin.
Satay
Satay-kastike kanalle tai muulle vastavalle elukalle. Menee myös semmoisenaan esmes salaatin päällä tai lusikalla purkista.
Ainekset:
1 sipuli
2-2,5 dl suolapähkinöitä
1,5 rkl japanilaista soijakastiketta (shooyu) taikka bout 1 rkl kikkomania
1 rkl sokeria
2cm x 2cm x 2cm kuutio inkivääriä
1 tl sambal oelekkiä. Voi korvata tuoreella chilillä, ehkä yks palko
1,5 - 2 dl kookosmaitoa / -kermaa
2 valkosipulin kynttä
Helppo valmistaa. Heittelet vaan kaikki rehut tehosekoittimeen ja silppurilla mujuksi. Sitten lirutat kookoksen sekaan niin että tuloksena on mössöä, jota voi helposti lusikoida. Ei mitään juoksevaa lillua, vaan sellaista puuromaista kamaa. Lopuksi mausteet sekaan ja koko homma jääkaappiin miettimään. Maun tasaantumisessa menee semmoinen tunti-pari. Kannattaa vähän maistella soijaa ja sambal oelekkia lisäillessä - molemmissa on merkeissä hirveästi ytyeroja ja suolaisuuseroja, joten annetut määrät on ohjeellisia. Kastikkeen pitäisi olla nautinnollisen tulista - ei mitään sytytysnestettä. Sambalamban voi korvata chilillä, mutta tuosta tulee parempi maku. Chilipulveri saattaa toimia, mutta siitä tulee lähinnä tulisuutta, ei chilin hyvää makua...
Tehosekoittimessa sössö jää helposti rakeiseksi, sauvasekoittimella tulee tasajakoisempaa pilttiä. Toisaalta sipulit + sauva = kitkerä maku, joten ei välttämättä suositeltava. Miten vaan.
Ainekset:
1 sipuli
2-2,5 dl suolapähkinöitä
1,5 rkl japanilaista soijakastiketta (shooyu) taikka bout 1 rkl kikkomania
1 rkl sokeria
2cm x 2cm x 2cm kuutio inkivääriä
1 tl sambal oelekkiä. Voi korvata tuoreella chilillä, ehkä yks palko
1,5 - 2 dl kookosmaitoa / -kermaa
2 valkosipulin kynttä
Helppo valmistaa. Heittelet vaan kaikki rehut tehosekoittimeen ja silppurilla mujuksi. Sitten lirutat kookoksen sekaan niin että tuloksena on mössöä, jota voi helposti lusikoida. Ei mitään juoksevaa lillua, vaan sellaista puuromaista kamaa. Lopuksi mausteet sekaan ja koko homma jääkaappiin miettimään. Maun tasaantumisessa menee semmoinen tunti-pari. Kannattaa vähän maistella soijaa ja sambal oelekkia lisäillessä - molemmissa on merkeissä hirveästi ytyeroja ja suolaisuuseroja, joten annetut määrät on ohjeellisia. Kastikkeen pitäisi olla nautinnollisen tulista - ei mitään sytytysnestettä. Sambalamban voi korvata chilillä, mutta tuosta tulee parempi maku. Chilipulveri saattaa toimia, mutta siitä tulee lähinnä tulisuutta, ei chilin hyvää makua...
Tehosekoittimessa sössö jää helposti rakeiseksi, sauvasekoittimella tulee tasajakoisempaa pilttiä. Toisaalta sipulit + sauva = kitkerä maku, joten ei välttämättä suositeltava. Miten vaan.
Thaimaalainen riisi
Riisi. Ei mikään ihan helppo aihe, kun siihen yhtään syventyy. Yksi jos toinen suomalainen tuntee riisin peruslajikkeet: Puuroriisi, Uncle Bens, Basmati (vai jasmiini?), Semitäsaakiinalaisessa, ja se kouluista tuttu vaaleilta muurahaisilta näyttävä (ja maistuva) riisi, jossa jyvät tuntuvat hylkivän toisiaan.
Totuushan on se, että on riisejä ja sitten on riisejä, ja sitten on riisin keittäjiä. Niin ja riisikeittimiä. Meilläkin saa jo lähikaupoista n. 6 eri riisilaatua ja ulkomaanruokakaupoista vaikka mitä muuta. Riisin keittotavoilla on myös äärimmäisen suuri merkitys lopputulokseen. Kunhan opin aiheesta lisää, kirjoittelen sitä tänne.
Seuraavassa siis Thaimaalaisen riisin keitto. Sopii Thaimaalaisen ruoan kanssa (oho), mutta itse olen niin ihastunut siihen, että menee monesti muunkin ruoan reunalla.
Tässä yhden hengen reilu riisisatsi, tupla-annoksesta riittää jo kolmelle. Ei millekään painonnostajalle, vaan normaalinälkäiselle.
Ainekset:
1,5 dl Jasmiiniriisiä
3 dl vettä
Homma lähtee käyntiin riisin pesulla. Riisistä huuhdellaan irtonainen tärkkelys pois pinnasta. Tapahtuu seuraavasti: Töräytä riisit isoon kulhoon ja laske täyteen kylmää vettä. Huljuttele riisejä vähän kauhalla tai räpylällä ja kaada vesi suurinpiirtein pois. Toista kunnes vesi ei enää samene huljutellessa. About 7 kertaa on passeli, varsinkin jos kärsivällisyys loppuu. Hommaa helpottaa esim se, että liottaa riisejä toisella huuhtelukerralla vaikka 10 minuuttia kylmässä vedessä. Lopuksi vedet suurinpiirtein pois.
Vesi kiehumaan kattilaan, parhaiten toimii jos on paksupohjainen teräskattila ja normaali levy - ei kannata käyttää hellan pikalevyjä. Kun vesi kiehuu, heitä riisit sekaan ja sekoita pari kertaa niin että irrotat riisit pohjasta. Kun pintaan ilmestyy ekat kuplat, käännä levy ykköselle ja kansi päälle. Huom! Kannen on oltava niin tiivis, ettei höyryä pääse ulos juuri nimeksikään. Elikkä jos ei ole painekattilaa tms käytössä, niin laita puuvillaliina kattilan päälle (tarvittaessa kaksinkerroin) ja paina kansi kiinni niin että liina jää väliin tiivisteeksi. Jos kannen painamisessa tarvii käyttää voimaa, on se todennäköisesti tiivis. Mikäli tämä nyt ei tullut vielä selväksi, niin normaalisti kattilan kannet eivät ole riittävän tiiviitä.
Sitten anna kattilan olla ihan häiritsemättä semmoisen 20 minuuttia. Älä sekoita! Älä avaa kantta! Älä ravista! Älä edes katso häiritsevästi kohti. Jos teet hellalla samalla soosia, niin varovasti ja pyydä kattilalta lupa. Riisi ei pala pohjaan, mikäli kansi on tiivis ja mikäli olet laittanut levyn ihan pienelle. Eikä muuten kannata siirtää viereiselle levylle, joka on valmiiksi ykkösellä, koska silloin riisi jäähtyy liian nopeasti.
20 minuutin jälkeen siirrä riisikattila kylmälle alustalle ja anna rauhoittua n. 5 minuuttia ennenkuin avaat kannen. Jos avaat kannen heti, jää riisi helposti vetiseksi.
Niin, ja ei sitten suolaa sinne sekaan, tulee ummehtuneen makuista tällä keittomenetelmällä. Hyvästä riisistä tulee herkullista ilman suolaa ja sen voi kompensoida esim tekemällä hieman suolaisempaa kastiketta tai lisäämällä purkista suoraan lautaselle...
Tietysti riisistä tulee sitä parempaa, mitä parempaa se alunperinkin oli. Ja tuoretta. Parasta saa etnisistä ruokakaupoista, kun pyytää tuoretta jasmiiniriisiä. Mutta uclebenistä ja rainbowsta tulee myös oikein hyvää tällä tekniikalla.
Totuushan on se, että on riisejä ja sitten on riisejä, ja sitten on riisin keittäjiä. Niin ja riisikeittimiä. Meilläkin saa jo lähikaupoista n. 6 eri riisilaatua ja ulkomaanruokakaupoista vaikka mitä muuta. Riisin keittotavoilla on myös äärimmäisen suuri merkitys lopputulokseen. Kunhan opin aiheesta lisää, kirjoittelen sitä tänne.
Seuraavassa siis Thaimaalaisen riisin keitto. Sopii Thaimaalaisen ruoan kanssa (oho), mutta itse olen niin ihastunut siihen, että menee monesti muunkin ruoan reunalla.
Tässä yhden hengen reilu riisisatsi, tupla-annoksesta riittää jo kolmelle. Ei millekään painonnostajalle, vaan normaalinälkäiselle.
Ainekset:
1,5 dl Jasmiiniriisiä
3 dl vettä
Homma lähtee käyntiin riisin pesulla. Riisistä huuhdellaan irtonainen tärkkelys pois pinnasta. Tapahtuu seuraavasti: Töräytä riisit isoon kulhoon ja laske täyteen kylmää vettä. Huljuttele riisejä vähän kauhalla tai räpylällä ja kaada vesi suurinpiirtein pois. Toista kunnes vesi ei enää samene huljutellessa. About 7 kertaa on passeli, varsinkin jos kärsivällisyys loppuu. Hommaa helpottaa esim se, että liottaa riisejä toisella huuhtelukerralla vaikka 10 minuuttia kylmässä vedessä. Lopuksi vedet suurinpiirtein pois.
Vesi kiehumaan kattilaan, parhaiten toimii jos on paksupohjainen teräskattila ja normaali levy - ei kannata käyttää hellan pikalevyjä. Kun vesi kiehuu, heitä riisit sekaan ja sekoita pari kertaa niin että irrotat riisit pohjasta. Kun pintaan ilmestyy ekat kuplat, käännä levy ykköselle ja kansi päälle. Huom! Kannen on oltava niin tiivis, ettei höyryä pääse ulos juuri nimeksikään. Elikkä jos ei ole painekattilaa tms käytössä, niin laita puuvillaliina kattilan päälle (tarvittaessa kaksinkerroin) ja paina kansi kiinni niin että liina jää väliin tiivisteeksi. Jos kannen painamisessa tarvii käyttää voimaa, on se todennäköisesti tiivis. Mikäli tämä nyt ei tullut vielä selväksi, niin normaalisti kattilan kannet eivät ole riittävän tiiviitä.
Sitten anna kattilan olla ihan häiritsemättä semmoisen 20 minuuttia. Älä sekoita! Älä avaa kantta! Älä ravista! Älä edes katso häiritsevästi kohti. Jos teet hellalla samalla soosia, niin varovasti ja pyydä kattilalta lupa. Riisi ei pala pohjaan, mikäli kansi on tiivis ja mikäli olet laittanut levyn ihan pienelle. Eikä muuten kannata siirtää viereiselle levylle, joka on valmiiksi ykkösellä, koska silloin riisi jäähtyy liian nopeasti.
20 minuutin jälkeen siirrä riisikattila kylmälle alustalle ja anna rauhoittua n. 5 minuuttia ennenkuin avaat kannen. Jos avaat kannen heti, jää riisi helposti vetiseksi.
Niin, ja ei sitten suolaa sinne sekaan, tulee ummehtuneen makuista tällä keittomenetelmällä. Hyvästä riisistä tulee herkullista ilman suolaa ja sen voi kompensoida esim tekemällä hieman suolaisempaa kastiketta tai lisäämällä purkista suoraan lautaselle...
Tietysti riisistä tulee sitä parempaa, mitä parempaa se alunperinkin oli. Ja tuoretta. Parasta saa etnisistä ruokakaupoista, kun pyytää tuoretta jasmiiniriisiä. Mutta uclebenistä ja rainbowsta tulee myös oikein hyvää tällä tekniikalla.
7.9.04
Lihapata
Aloitetaan rennosti. Lihapata.
Jääkaappiin oli jäänyt noin 400 grammaa brasilialaista sisäfilettä, josta oli jo tehty uunissa valkosipulipaisti ja muutama herkullinen pihvi pari päivää aikaisemmin. Jotain helposti valmistuvaa piti saada aikaiseksi, ennenkuin liha menee huonoksi. Varmasti muuukin liha käy kuin lehmän sisempi file, mutta nautaosastolla kannattaa pysyä. Ja kuten aina - kyllä se kalliimpi liha vaan maistuu paremmalta. Yrttejä oli myös jäänyt tähteeksi, pitänee joskus kokeilla eri yhdistelmillä.
Ainekset:
n. 400g lehmää
paketti pekonia
nyrkin kokoinen pala naurista
toinen samanlainen selleriä (ei siis sitä sellerin vartta)
yksi palsternakan pötkö
3 - 4 porkkanaa
5 shalottisipulia
8 perunaa
4 pientä punasipulia
6 valkosipulin kynttä
1/2 ruukku persiljaa
1/3 ruukku timjamia
1/3 ruukku lipstikkaa
1 lihaliemikuutio
pari laakerinlehteä
Uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Keitä 4dl vettä ja liuota liemikuutio siihen. Veden voi keittää vaikka vedenkeittimessä, niin ei tarvitse kattilaa liata. Laita nauta 2 sentin kuutioiksi ja kieräytä nopeasti oikein kuumalla pannulla öljyssä niin, että pinta saa ruskeanharmaan värin. Voi jäädä vähän punaiseksikin paikoitellen, mutta älä paista kypsäksi. Laita paistaessa lihoihin suolaa ja pippuria. Juurekset about saman kokoisiksi palasiksi, sellerin voi laittaa pienemmäksi. Shalotit kannattaa vain kuoria tai korkeintaan puoliksi, samoin punasipulit. Valkosipulin kynnet kuorittuina ja puolitettuina. Leikkaa pekoni postimerkin kokoisiksi palasiksi - älä paista. Voitele uunivuoka (savinen tai keraaminen on paras, lasivuokakin käy) ja heittele kaikki ainekset pataan ja sekoita. Lopuksi kaada lihaliemi sekaan ja päälle vielä loraus öljyä, ehkä 3 ruokalusikallista. Kansi päälle ja uuniin keskivaiheille.
Pata on ollut nyt uunissa n. tunnin verran ja ajattelin mennä katsomaan, mitä sille kuuluu.
---
1,5-2 tuntia tuntui olevan sopiva aika padan valmistumiseen.
Mielipiteitä
Kokonaisuudessaan oikein hyvää - liemi oli herkullista, saanut mukavasti makua pekonista ja yrteistä. Juurekset olivat pehmeitä ja mielestäni kuuluvat maultaan erottamattomana osana suomalaiseen lihapataan. Muutama punasipuli oli jäänyt harmikseni kokonaisena pataan - sipulit olivat pinnalta hieman sitkeitä eikä sisus ollut saanut juurikaan makua. Shalotit toimivat hyvin kokonaisena, mutta punasipulit tulee kyllä pilkkoa. Liha oli mureaa, joskaan ei tarpeeksi mehukasta makuuni. Toisaalta liha oli jo seisseen näköistä, joten en yhtään ihmettele. Hieman rasvaisempi liha saattaisi jäädä paremman makuiseksi. Pitää kokeilla ensi kerralla. Niin, ja muutama kokonaiseksi jättämäni valkosipulin kynsi hautuivat lähes taivaallisen makuisiksi. Niitä enemmän, ja kokonaisina...
Tuomio: Toimii.
Jääkaappiin oli jäänyt noin 400 grammaa brasilialaista sisäfilettä, josta oli jo tehty uunissa valkosipulipaisti ja muutama herkullinen pihvi pari päivää aikaisemmin. Jotain helposti valmistuvaa piti saada aikaiseksi, ennenkuin liha menee huonoksi. Varmasti muuukin liha käy kuin lehmän sisempi file, mutta nautaosastolla kannattaa pysyä. Ja kuten aina - kyllä se kalliimpi liha vaan maistuu paremmalta. Yrttejä oli myös jäänyt tähteeksi, pitänee joskus kokeilla eri yhdistelmillä.
Ainekset:
n. 400g lehmää
paketti pekonia
nyrkin kokoinen pala naurista
toinen samanlainen selleriä (ei siis sitä sellerin vartta)
yksi palsternakan pötkö
3 - 4 porkkanaa
5 shalottisipulia
8 perunaa
4 pientä punasipulia
6 valkosipulin kynttä
1/2 ruukku persiljaa
1/3 ruukku timjamia
1/3 ruukku lipstikkaa
1 lihaliemikuutio
pari laakerinlehteä
Uuni lämpiämään 175 asteeseen.
Keitä 4dl vettä ja liuota liemikuutio siihen. Veden voi keittää vaikka vedenkeittimessä, niin ei tarvitse kattilaa liata. Laita nauta 2 sentin kuutioiksi ja kieräytä nopeasti oikein kuumalla pannulla öljyssä niin, että pinta saa ruskeanharmaan värin. Voi jäädä vähän punaiseksikin paikoitellen, mutta älä paista kypsäksi. Laita paistaessa lihoihin suolaa ja pippuria. Juurekset about saman kokoisiksi palasiksi, sellerin voi laittaa pienemmäksi. Shalotit kannattaa vain kuoria tai korkeintaan puoliksi, samoin punasipulit. Valkosipulin kynnet kuorittuina ja puolitettuina. Leikkaa pekoni postimerkin kokoisiksi palasiksi - älä paista. Voitele uunivuoka (savinen tai keraaminen on paras, lasivuokakin käy) ja heittele kaikki ainekset pataan ja sekoita. Lopuksi kaada lihaliemi sekaan ja päälle vielä loraus öljyä, ehkä 3 ruokalusikallista. Kansi päälle ja uuniin keskivaiheille.
Pata on ollut nyt uunissa n. tunnin verran ja ajattelin mennä katsomaan, mitä sille kuuluu.
---
1,5-2 tuntia tuntui olevan sopiva aika padan valmistumiseen.
Mielipiteitä
Kokonaisuudessaan oikein hyvää - liemi oli herkullista, saanut mukavasti makua pekonista ja yrteistä. Juurekset olivat pehmeitä ja mielestäni kuuluvat maultaan erottamattomana osana suomalaiseen lihapataan. Muutama punasipuli oli jäänyt harmikseni kokonaisena pataan - sipulit olivat pinnalta hieman sitkeitä eikä sisus ollut saanut juurikaan makua. Shalotit toimivat hyvin kokonaisena, mutta punasipulit tulee kyllä pilkkoa. Liha oli mureaa, joskaan ei tarpeeksi mehukasta makuuni. Toisaalta liha oli jo seisseen näköistä, joten en yhtään ihmettele. Hieman rasvaisempi liha saattaisi jäädä paremman makuiseksi. Pitää kokeilla ensi kerralla. Niin, ja muutama kokonaiseksi jättämäni valkosipulin kynsi hautuivat lähes taivaallisen makuisiksi. Niitä enemmän, ja kokonaisina...
Tuomio: Toimii.
Alussa oli Sana...
... tai Sisäänhengitys ... tai Rykäisy ... tai Mitäs Minun Pitikään Sanoa ... näin vapaasti Pratchettia lainatakseni.
Minä olen Teemu ja harrastan kaiken muun ohella hyvää ruokaa. Ruoka on yksi elämäni välttämättömyyksistä, tosin sellainen josta voi nauttia. Suomalainen syö keskimäärin 4v 3kk elämänsä aikana, eli noin 18 kertaa pidempään kuin riehuu seksin pyörteissä. Harrastan hyvin kokeellista kokkaamista ja pyrin sivistämään itseäni aiheesta aina kun se on mahdollista. Kiusaan monesti avokkiani ja muita läheisiä mitä kummallisemmilla kokeiluilla. Teen harvoin ruokaa suoraan resepteistä ja siksi usein unohdan, mitä pataan tuli heitettyä.
Siksipä päätin kirjata muistiin tekemiäni ruokia, ja koska mielelläni jaan hyviä kulinaarisia kokemuksia, heittäydyin muistiinpanoissani julkiseksi. Tavoitteenani on rapsutella tälle palstalle kokkausten tuloksia sekä syönnin jälkeisiä arviointeja. Pyrin arvostelemaan tuotokset rehellisesti - myös lässähtäneiden toskakakkujen ja raa'aksi jääneiden sammakonreisien jälkeen - jotta muistaisin itsekin, kannattaako sapuskaa vääntää samalla konseptilla toistamiseen. Tilanteiden mukaan heittelen ehkä mukaan myös muiden kommentteja ruoista sekä mielipiteitä kokeilemistani ravintoloista.
'Katsotaan mitä tästä tulee...'
Minä olen Teemu ja harrastan kaiken muun ohella hyvää ruokaa. Ruoka on yksi elämäni välttämättömyyksistä, tosin sellainen josta voi nauttia. Suomalainen syö keskimäärin 4v 3kk elämänsä aikana, eli noin 18 kertaa pidempään kuin riehuu seksin pyörteissä. Harrastan hyvin kokeellista kokkaamista ja pyrin sivistämään itseäni aiheesta aina kun se on mahdollista. Kiusaan monesti avokkiani ja muita läheisiä mitä kummallisemmilla kokeiluilla. Teen harvoin ruokaa suoraan resepteistä ja siksi usein unohdan, mitä pataan tuli heitettyä.
Siksipä päätin kirjata muistiin tekemiäni ruokia, ja koska mielelläni jaan hyviä kulinaarisia kokemuksia, heittäydyin muistiinpanoissani julkiseksi. Tavoitteenani on rapsutella tälle palstalle kokkausten tuloksia sekä syönnin jälkeisiä arviointeja. Pyrin arvostelemaan tuotokset rehellisesti - myös lässähtäneiden toskakakkujen ja raa'aksi jääneiden sammakonreisien jälkeen - jotta muistaisin itsekin, kannattaako sapuskaa vääntää samalla konseptilla toistamiseen. Tilanteiden mukaan heittelen ehkä mukaan myös muiden kommentteja ruoista sekä mielipiteitä kokeilemistani ravintoloista.
'Katsotaan mitä tästä tulee...'
